tiistai 23. elokuuta 2016

Koulutielle

Vaikka remppa yskähtelee edelleen menemään armottomana aikasyöppönä (keittiötaso ei pelastunut hiomisella, joten nyt on menossa jälleen uuden pinnan kuivumisen odottelu...), on syksy aktivoinut perinteisesti treenailemaan pikkaisen suuremmilla tehoilla. Käytiin vielä viikonloppuna raahaamassa Murren Murkinasta ruuan lisäksi kasa treeni- ja jälkinameja niin homma ei ainakaan jää niiden puuttumiseen :D



perjantai 19. elokuuta 2016

Pientä pintaremppaa vol1

Jotta muistiin jäisi tästä urakasta edes jotain (toiveissa on, että tämä ajanjakso unohtuu armeliaasti hyyyvin pian koettelemuksen päätyttyä :D ), niin ajattelin päivittää projektin etenemistä tänne, vaikka noin yleensä ei hirveästi tulekaan poikettua karvaisesta teemasta. Harmittavan huonosti ollaan muistettu ottaa "ennen" kuvia, vaikka niin alunperin pitikin tehdä, joten tässä vaiheessa pitää tyytyä lähinnä välivaihe kuviin (ja toivottavasti jossain vaiheessa "jälkeen" kuviin...).

torstai 11. elokuuta 2016

Loma oli...ja meni

Viisi viikkoa lomaa hurahti ohi ihan huomaamatta. Mitään perinteisiä lomajuttuja ei tullut tehtyä, ei käyty kertaakaan Rymättylässä, uimassa tai jäljellä ja Hikkiksenkin kanssa tekemiset jäivät lähinnä ajatuksen tasolle. Kaikki aika meni remonttiin (eikä silti ole yhtään valmista).

Hikka pysyi vihdoin paikoillaan yhteisposea varten!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Pätkis 7 vee ja Hikka kasvaa edelleen

Ajan kuluminen on kyllä ihmeellinen juttu - tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen kun pikkiriikkinen Pätkis haettiin Nooralta äitinsä helmoihin kasvamaan. Ihan vain hetki sitten ihmettelin miten Momo olikaan voinut tehdä minulle niin täydellisesti sopivan kaverin. Ja ihan vain hetki sitten aloitettiin yhteinen matka halki mitä moninaisten harrastusten. Minun täydellinen pieni supermieheni, toivottavasti meillä on vielä vähintään yhtä monta vuotta edessä <  3



maanantai 27. kesäkuuta 2016

Yksi on joukosta poissa

Oma lauma ei ole kutistunut, mutta täytyy sanoa, että tuntuu ihan siltä kuin olisi. Maailma pysähtyi ja sydän särkyi miljoonaan palaseen tänään, kun Momon poikien rivit harvenivat Aapon luovuttaessa pitkään jatkuneen taistelunsa. Syksyllä iskenyt vastsalaukunkiertymä jätti ilmeisesti liian suuret vauriot sisukkaan pojan elimistöön eikä koiran parasta ajatellen vaihtoehtoja enää ollut. Aapo pääsi lähtemään saappaat jalassa.

torstai 9. kesäkuuta 2016

HikHik Hikkis kasvaa

Hikka on kasvanut hurjaa vauhtia kuluneet pari viikkoa. Tai ei kai se oikein muuten niin hurjasti ole kasvanut, mutta jalkaa on tullut vaikka muille jakaa. Ja pää näyttää jo melkein niinkuin pyrrin päältä. Viime viikon torstaina Hikka pääsi puntarille Annalla ja silloin painoa oli kertynyt hurjat 4,6 kg.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Hikan viikko

Nyt meitä on sitten neljä.

Hikka kotiutui myöhään lauantai-iltana pitkän junamatkan päätteeksi. Kamalan reipas pieni matkalainen se oli. Nukkui, leikki ja puuhasteli matkan vailla huolen häivää.

Jos pitää jollain määreillä kuvata Hikkaa tämän ekan viikon jälkeen, niin ehkä ne olisi "ihan käsittämättömän söpö", kainaloinen (tykkää nukkua ihan kaulakuopassa kiinni ja sylissä köllii pitkät pätkät maha pystyssä) ja kerrostalonkokoinen ego (kulkee häntä tötterössä joka paikassa ja ei kauheasti kumartele vaikka nuo isot sille sanoisi rumasti). Vaikka on mennyt vasta viikko, niin tuntuu että tuo pikkuinen olisi ollut täällä aina. Jotenkin myös kauhean helppo pentu, nukkuu yöt rauhassa, koko aikana on tullut vain yksi pissivahinko (yöllä) ja se on jotenkin "valmiimman" oloinen kuin nuo aiemmat vaikka se on tuollainen hentoinen linnunpoikanen.




sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Vähän pienempään ranskikseen

Kai sen voi nyt jo ihan virallisestikin paljastaa (joskin tuntuu vähän huonon onnen manaamiselta puhua mitään ennenkuin pentu on kotona) - jos ei mitään ihmeellisen kummallista tapahdu, niin kolmisen viikon päästä meille tulee perheenlisäystä pikkuisen (lyhytkarvaisen) pyreneittenpaimenkoiran muodossa. Edellisestä pennusta onkin jo kohta 7 vuotta...

Aika moni on tässä matkan varrella kysellyt syytä rodun vaihtoon, vaikka itse en edes koe varsinaisesti vaihtavani rotua, meille vain tulee nyt tällainen vähän pienempi ranskalainen tähän rinnalle. Mutta siis vastaus siihen miksi meille tulee juuri pyrri, on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että tahdoin pienen, tekevän ja eloisan paimenen ja jos on ranskalaista tarjolla niin tokihan se vaihtoehto on aina ykkösenä :P


tiistai 19. huhtikuuta 2016

Tokoa, hiekkaa ja vähän jälkeäkin

Perjantaina pakattiin Petrin auto tupaten täyteen koiria ja vähän muutakin ja suunnattiin kohti Poria. Kolmisen tuntia myöhemmin oltiin Yyterissä, jossa mökki oli kiva, luonto ympärillä aivan upeaa ja ilta kului mukavasti ulkoillen, grillaillen ja paljua lämmittäen (ikinä ei saatu sitä kyllä lämpimäksi :D).

Kyllä niillä oikeesti oli ihan kivaa :D

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Tara 14 vuotta!

Näin se vain tämäkin päivä koitti, Tara täyttää tänään jo 14 vuotta! Me kyllä niiiiin juhlitaan, vaikka evakossa ollaankin! Tämä kulunut vuosi on sujunut huomattavasti paremmin kuin pari edellistä, johtuen varmasti lääkityksestä ja ehkä osittain siitä, että alettiin joku puolitoista vuotta sitten tehokäyttämään Klaukkalan peltoja lenkkeilyyn. Taran ei ole tarvinnut kulkea ikäviä remmilenkkejä (sitä ahdistaa ne Klaukkalassa ihan yhtä paljon kuin minua) mutta liikuntaa se on saanut kuin huomaamatta paljon paremmin. Edelleen se tepottaa samat lenkit kuin nuo kaksi muuta, joskin omaan tahtiinsa ilman samanlaisia rallatteluja (yleensä :P ).


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Kevättä kohti

Tähän aikaan viime vuonna oltiin Pätkiksen kanssa jäljestelty tehokkaasti jo melkein pari kuukautta, nyt sellaisesta on saanut vain haaveilla, vaikka muutoin aika kehno talvi onkin ollut. Mutta kevättä kohti ollaan silti menty kiihtyvään tahtiin, ehtiikin taas paljon enemmän kaikenlaista kun sekä aamuisin että iltaisin on valoisaa. Ja tänä keväänä onkin ihan älyttömästi kaikkea uutta ja jänskää nurkan takana, ei millään malttaisi odottaa...


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Pentukuumetta

Jo pidemmän aikaa kytenyt pentukuume on viime aikoina alkanut hipomaan pilviä. Ehkä tieto siitä, että helpotusta kuumeeseen on melko suurella todennäköisyydellä tulossa, on vain pahentanut asiaa. Tai sitten syynä on ympärillä pyörivät aivan liian suloiset pennut - kuvissa Minnan Slovakiasta matkannut Neo (Didier Drogba Vesely Dvor), 8 viikkoa ja Petrin Ukko (Heizelwood Nobbi), 9 viikkoa.

torstai 21. tammikuuta 2016

Momo 11 vuotta ja muut kuulumiset

Päivitystahti alkaa olemaan jo sellainen, että alkaa miettimään onko koko blogin pitämisessä enää mitään järkeä :D Mutta ei tässä kyllä hirveästi ole ollut päivitettävääkään, hiljaiselossa ja kotikoiraelämässä kun ei ihan älyttömästi ole raportoitavaa..



keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Oho! Pätkis fh 1

Kesä ja alkusyksy on menneet hujauksessa ohi, kun elämään on tullut yllättäen takavasemmalta vähän "uudenlaista ohjelmaa", joka on vienyt aikalailla aikaa ja mullistanut meidän arkeakin. Tara on onneksi ottanut uudistukset tosi hienosti, mummeli on pysynyt oikein pirteänä ja reippaana eikä viime vuoden kaltaisia huonoja kausia ole näkynyt sitten alkukevään (vaikka viime vuonna pelkkä Pipsan ja Nessan vierailu sai aikaan oireilua) <  3.


torstai 6. elokuuta 2015

Odottavalla kannalla

Jospa pikaiseen päivittäydytään ajantasalle, kun lomatkin on vihdoin lusittu tältä kesältä.

Aloitettiin lomailut Rymättylässä juhannuksesta puolitoista viikkoa eteenpäin. Ilmat eivät pääosin suosineet (kuten ei kyllä koko loman aikana - taisi olla ehkä viisi aurinkoista päivää..), mutta nautittiin silti. Kauhean kiva oli huomata, että vaikka koirat oli viimeksi nähneet siskon tuplat vuotta aiemmin ihan pikkuvauvoina, niin osasivat tosi hyvin käyttäytyä nopeasti liikkuvien taaperoidenkin kanssa. Eivät olleet moksiskaan, vaikka pariin otteeseen joku kaatui yllättäen päällekin. Toki Pätkis aiheutti tänäkin kesänä pahennusta osallistumalla väkisin lasten pallopeleihin ja rikkomalla innoissaan pallot :D.


torstai 4. kesäkuuta 2015

Mittasuhteita

Vaikka kuinka nämä viimeaikaiset selkäjutut harmittavatkin niin joskus tulee vastaan asioita, jotka laittavat asiat mittasuhteisiin. Meillä tämä tapahtui viime maanantaina kun ihan tuossa melkein naapurissa paloi poroksi kokonainen rivitalonpätkä ja viisi perhettä menetti silmänräpäyksessä kotinsa. Kaikessa kaameudessaan tuo sai omat murheet tuntumaan aika pieniltä. Mutta se on sanottava, että vaikka kuinka olenkin Klaukkalaa aina mollannut, niin aivan ihanasti ihmiset olivat heti auttamassa.

Noin muutoin ollaan otettu tosi rennosti vaikken täyslepoon Pätkää laittanutkaan (Pätkä on ollut täysin oireeton vaikka tuijotan sitä lähes hysteerisyyden partaalla). Ollaan jatkettu aamu-ulkoiluja pellolla välttäen riekkumista ja kaahailua, uitu kylpylässä välillä kaksikin kertaa viikossa ja ehditty Rymättyläänkin (perkaamaan kukkapenkkejä jokainen omalla tavallaan :D). Kerran otin Pätkän mukaan juoksulenkille Luukissa niin että sai vuoroin juosta fleksissä ja vuoroin vapaana. Vetämismoodi juostessa näyttää tulevan niin selkärangasta, että niissä fleksipätkissä meinasi kyllä itseltä mennä hermo kerran jos toisenkin.



maanantai 25. toukokuuta 2015

Selkäasiaa. Taas.

Ei tästä aiheesta nyt vaan valitettavasti pääse niin vain eroon. Perjantaiaamu valkeni aivan älyttömän kauniina, mutta päättyi lopulta jokseenkin synkkiin tunnelmiin.


maanantai 11. toukokuuta 2015

JK3 Pätkis!

Pikkaisen ollaan (paniikki)puuhasteltu sitten edellisen (kun kävi ilmi, ettei meillä olekaan Kurttia tuomarina, niin paniikki äityi ihan mahdottomaksi). Tottista Imphan kentällä - muualla kuin metrisessä ei ongelmaa. Alkuperäinen tarkoitus oli opettaa Pätkis kiertämään este toiseen suuntaan, mutta nyt ei sitten kuitenkaan ollut samanlaista ongelmaa kuin vuosi sitten (jolloin räpiköi tosi kömpelösti yli). Nyt vain meni jostain syystä ihan liikaa saaliille. Pelkästä esteen eteen asettumisesta (jopa ennen kapulan heittoa) meni "saalisasentoon" kyttäämään eteensä ja toistojen (ja puuttumisten) jälkeen alkoi käymään niin kierroksilla, että alkoi vuotamaan ennen hyppyä. Ja mikä "parasta" alkoi varastamaan hyppyyn (vähintään nousi aina perusasennosta). Kaikista parasta toki, että hypyt olivat niin laakoja että kaatoi useamman kerran esteen mukanaan. Enkä ehtinyt saamaan hommaa toimimaan toivotulla tavalla.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Uusille urille (ja Tara 13 vuotta!)

Elämä on tosiaan jatkunut diagnoosin jälkeen - ollaan hengattu Rymättylässä niin paljon kuin mahdollista, jatkettu kylpylässä polskimista lähes viikottain, aloiteltu juoksemista Pätkis vapaana, jäljestetty, paimennettu, käyty agikisoissa, leireilty, testattu tottista (eikä Pätkän selkä ole oireillut mitenkään!!) ja aloitettu hakuilu uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Ai niin ja olen tehnyt peräti kaksi tarjousta omakotitaloista. Toiseen ihastuin ihan täysillä, mutta hintaa oli kuntoon nähden liikaa ja järki voitti tunteet lopuksi. Toivotaan, että ihastuttavia ja kriteerit täyttäviä vielä tulisi vastaan!


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Elämä jatkuu

Elämä jatkuu aina ja pettymyksistä pääsee yli. Niin se elämä vaan menee. Noh, ehkä en ihan vielä ole päässyt yli tästä viimeisimmästä pettymyksestä (joka näytti ilmestyneen koiranettiinkin), mutta leuka tiukasti kiinni rinnassa ollaan jo menossa kohti seuraavia pettymyksiä!

Mutta siihen pettymykseen liittyen - törmäsin pari päivää sitten jossain Facebookissa harhaillessani tähän kirjoitukseen "Miksi hyvät kasvattajat kasvattavat rikkinäisiä koiria?". Tykkäsin kirjoituksesta jo vuosi sitten kun siihen ekaa kertaa törmäsin, mutta nyt uudelleen luettuna nyökyttelin ihan vimmatusti lähes jokaisen lauseen kohdalla. Noinhan se juuri menee! Ja jos joku ei jaksa avata linkkiä niin en missään määrin tai muotoa syytä kasvattajaa - vihoviimeinen, järjenvastainen ja naurettava ajatuskin. Ylipäätään, mutta etenkin tässä tapauksessa.

Tätä kirjoituksesta kopsattua lausetta on tullut kuultua aika monesti viime aikoina... "Ai sä et pysty enää treenaamaan agilityä. No kokeile rallytokoa, sehän on melkein sama asia." Aaaaaargh!!!! Jos ei huolta Pätkän kivusta/kivuttomuudesta oteta lukuun niin kyllä se agilitystä luopuminen kirpaisee ihan hemmetisti. Taralla tökkäsi lonkkiin, Momolla heikkoon ohjattavuuteen ja nyt tämä. H.a.r.m.i.t.t.a.a!!!! Luultavasti käydään keväällä jossain kisoissa kokeilemassa mitä selkä sanoo, mutta vaikka ei oireilisikaan niin säännöllinen treenaaminen (ja luonnollisesti kisaaminen) jokatapauksessa jää.