Hikan viikko

Nyt meitä on sitten neljä.

Hikka kotiutui myöhään lauantai-iltana pitkän junamatkan päätteeksi. Kamalan reipas pieni matkalainen se oli. Nukkui, leikki ja puuhasteli matkan vailla huolen häivää.

Jos pitää jollain määreillä kuvata Hikkaa tämän ekan viikon jälkeen, niin ehkä ne olisi "ihan käsittämättömän söpö", kainaloinen (tykkää nukkua ihan kaulakuopassa kiinni ja sylissä köllii pitkät pätkät maha pystyssä) ja kerrostalonkokoinen ego (kulkee häntä tötterössä joka paikassa ja ei kauheasti kumartele vaikka nuo isot sille sanoisi rumasti). Vaikka on mennyt vasta viikko, niin tuntuu että tuo pikkuinen olisi ollut täällä aina. Jotenkin myös kauhean helppo pentu, nukkuu yöt rauhassa, koko aikana on tullut vain yksi pissivahinko (yöllä) ja se on jotenkin "valmiimman" oloinen kuin nuo aiemmat vaikka se on tuollainen hentoinen linnunpoikanen.






Kotiutumisensa jälkeen Hikka onkin jo ehtinyt vaikka ja mitä. Oltiin ensimmäiset päivät Vihdissä Petrin luona (tultiin kotiin vasta tiistaina), kun siellä on piha ja enemmän tilaa, mutta jotenkin tuntuu, että helpommin elämä silti sujuu täällä omassa kotona.

Sunnuntaina hengattiin hetken purutreeneissä ihmettelemässä aidan pystytystä ja ajamassa malinoisseja kentältä. Maanantaina ja tiistaina etäilin, mutta maanantai-iltana käväistiin töiden jälkeen uusilla kotikulmilla jäljellä (Pätkis teki ihan superin jäljen!). Hikka sai tutustua Tellen Panda -ranskikseen, mutta ihan ei tyyppien välillä syntynyt sielunkumppanuutta :D. Keskiviikkona ja torstaina mentiinkin sitten toimistolle ja tutustuttiin kaupunkielämään Koffinpuiston ihmeellisessä maailmassa. Samat maisemat muuten, joissa Tara vietti aikoinaan lapsuutensa < 3. Torstaina Hikka pääsi vielä töiden jälkeen Annan Viljo-tibben kanssa leikkimään. Hikka tykkäsi ja oppi ehkä myös hiukan antamaan periksi, ainakin välillä :D.



Perjantaina taas etäiltiin ja mentiin illalla entisen hakuporukan tottistreeneihin. Hikka hengasi kentällä mukana, meni ihan pähkinöiksi Akun tarjoamista kanansydämistä ja leikki hienosti paidanhialla, leluaan suostui pikkaisen jahtaamaan. Ja aloittipa seuraamisen alkeetkin (niillä kanansydämillä) Akun ja Hannan ohjaksissa :D. Kaveriksi löytyi tällä kertaa hurjan kiltti ja rauhallinen bullmastiffi, eikä Hikkistä yhtään huimannut kaverin koko! Pätkiskin sai piiitkästä aikaa pikkaisen pätkän tottista, että se olikin onskuna < 3.

Lauantaina suunnattiin agikisoihin moikkaamaan Johannaa. Kauhean reippaasti tyyppi kulki siinä hälinässä (lopulta nukahti aidan viereen kuin tukki :D). Pikku päikkäreiden jälkeen jatkettiin Selloon, jossa kulki häntä pystyssä kuin olisi omistanut koko paikan. Söi lounasnappulansa keskellä pahinta viikonlopun hälinää, leikki ihan pokkana ihmisten jaloissa maassa lojuneilla roskilla ja kävi juoksemassa riiviönä pitkin Mustin&Mirrin hyllyrivejä... Sellosta siirryttiin siskon luo kylään, jossa Hikka pani koko villin lapsikatraan hetkessä istumaan jalat ylhäällä sohvalle. Ja minä etukäteen jännitin miten tyyppi suhtautuu sellaiseen huomion keskipisteenä olemiseen :D. Ja taisi olla eka mulla olleista pennuista, joka uskalsi ihan heti lähteä leikkimään Williamin kanssa...

Sunnuntaina hengattiin aamupäivä hakutreeneissä ja saatiin sattumalta oikein pro seuraa ja neuvoja kun Samuli Juntto sattui olemaan vierailemassa. Tarkoitus oli ohjata Minna&Neo kivan porukan ja harrastuksen pariin, mutta olihan se ihan kivaa pitkästä aikaa itsellekin :D. Hikka ei oikein arvostanut makkararinkiä, mutta oli kuitenkin lopulta aika polleana kun sai pomppia maalimiehen mahan päällä ja leikkiä röhköpossulla (Hikan mielestä paljon kivampi juttu kuin namilla houkuttelu). Hakutreeneistä suunnattiin suoraan Petrin&lasten kanssa jäätelölle (Hikkiksen mielestä ihan super hyvää, omat nappulat eivät toki olleet maistuneet koko päivänä...) ja sieltä purutreeneihin, jossa sitten hengattiinkin koko ilta. Tällä kertaa Hikka sai siis kuunnella myös rähinää ja piiskan pauketta, mutta ei se ainakaan vielä tän ikäisenä korvaansa lotkauttanut moiselle. Löytyipä sille myös leikkikaveri Sairasten viikon vanhemmasta Perttu-malista. Perttu tosin olisi mieluummin astunut Hikkaa ja lopulta leikki loppui siihen, että Hikalla meni hermo eikä Perttu enää tahtonut leikkiä Hikan kanssa :D. Ilta  taas päättyi siihen, että Hikka veti sikeitä umpiunessa pöydän päällä.

Tänään meidän oli tarkoitus mennä julkisilla töihin ja melkein onnistuttiinkin siinä. Juna kuitenkin seisahtui Huopalahdessa eikä kulkenut enää mihinkään ja palattiin Petrin kyyditsemänä etäilemään kotiin. Hikka veti sikeitä koko junnaavan junamatkan (kun oli ensin jyrsinyt vähän kaikkea mitä suuhunsa sai ja ottanut vastaan ihmisten lässytyksiä :D), joten eiköhän siitä ihan kelvollinen matkaseuralainenkin tule. Illalla kuskattiin muuton alta tavaroita varastoon, Hikka juoksenteli pimeissä teollisuuslabyrinteissä häntä pystyssä, tunki jokaiseen tyhjään varastohuoneeseen ja leikki siellä niinkuin kotonaan. Luultavasti minä pelkäsin siellä enemmän kuin Hikka :P. Kotona päivän päätteeksi kohdattu imuri olikin sitten jotain ihan järkyttävän kamalaa tai se oli kauhean kiva niin kauan kun se vaan rämisteli perässä, muuttui möröksi vasta käynnistymisen jälkeen.

Huomenna pitäisi olosuhteiden pakosta jättää Hikka ekaa kertaa yksin kotiin työpäivän ajaksi. Jännittää ihan älyttömästi miten ne pärjäävät...

Isot on ottanut Hikan ihan ok vastaan. Sisällä eivät ole vapaana yhdessä, mutta ulkoillaan yhdessä ilman ongelmia. Leikkikaveria edes Pätkis ei kuitenkaan Hikassa näe, onkohan se sen mielestä jotenkin liian pieni. Tai liian vikkelä Pätkän egolle :D



Syöminen on ollut koko viikon vähäsen kehnonlaista. Nappulaa on mennyt alas ihan vain satunnaisesta, herkut uppoavat paljon paremmin. Ainoat kerrat kun Hikkis on oikein innostunut ruuasta on Akun kanansydämet ja torstaina kun Viljo oli kilpailemassa resursseista. Vähäsen avuton olo, kun on tottunut pikku-possuihin jotka ovat aina syöneet lähes kaiken minkä nenän eteen on laittanut (jos ei ole, niin olen kiikuttanut suoraan lääkäriin :D).

Leikkimistä ollaan tapailtu. Kivasti Hikka innostuu leikkimään paikassa kuin paikassa ja kaikenlaisilla leluilla, mutta kauhean kovasti ei vielä vastusteta lelun kanssa. Vaatteissa sitten senkin edestä. Mieluummin pitäisi itse lelun kuin toisi luokse, mutta ollaan me saatu palauttamisestakin kivampaa. Ihmisiin suhtautuminen on jänskä - hirveän innoissaan aina lähtee, missä tahansa ollaankin, ihmisten luokse ja perään, hyppii vasten ja leikkii vieraidenkin kanssa. Mutta siten jos joku maanittelee luokse ja lässyttää (mitä suurin osa tekee kun jo tuo ulkonäkö on mitä on) niin häntä laskee ja jos menee luokse,  niin tosi hitaasti. Kaikki uudet paikat ja tilanteet taas kohtaa häntä tomerasti tötteröllä ja osaa ottaa tosi lunkisti sama missä ollaan kuljettu.

Suositut tekstit