Puuhastellaan
Viime viikolla jäi työkiireiden vuoksi PePe väliin, mutta tänään ehdittiin taas paikalle.
Tai melkein ehdittiin. Mentiin ensin väärään paikkaan eikä oltaisi ehditty treeneihin ellei oltaisi päästy seuraavaan ryhmään. Onneksi päästiin, sillä tehtiin paljon kaikenlaista.
Ensin tasapainoiltiin ja rämisteltiin metallisia ruokakippoja (tätä pitää muistaa treenata Hikkiksen kanssa kotona) sitten tehtiin tynnyrin kiertämisiä (ja siitä valsseja), kahden lelun leikkiä (jos olisin tiennyt olisin ottanut kaksi samanarvoista lelua mukaan, nyt oli hieman ongelmia saada Hikkis irtoamaan lempilelustaan...), keinun rämistämistä (syötetään koiraa kokoajan räminän ajan, kun ok ni aina lähemmäs ja jossain vaiheessa koira ite alkaa rämisyttämään), luopumista ja häiriön katsomisesta "palkitsemista". Kotiläksyksi post-it lapun koskemista, ensin maassa, sitten seinällä ja lopulta niin, että saa tönäistyä oven kiinni. Onneksi meillä on edes vessassa ovi :D.
Tiistaina päästiin onneksi taas tuuraamaan tibbeaksaan, niin väliinjäänyt PePe ei harmittanut ihan niin paljoa. Tehtiin ohjatulla vuorolla taas esteen tarjoamista ja huomattiin siinä, että lähtee hyvin herkästi minun liikkeen perään (ja pomppimaan päälle). Loppuaika menikin sitten palkatessa siitä, että Hikkis juoksee ohi. Omat reaktiot on taas auttamattomasti liian myöhässä, jotenkin en vaan hahmota noin pientä koiraa. Tai jotain. Takaakierron kautta saatiin sitten minunkin reaktiot edes jotain sinnepäin oikea-aikaisiksi.
Omatoimivuorolla tein omaa vuoroa odotellessa ensin itsekyhätyllä tasapainolaudalla keikkumista ja kun päästiin kentälle, tehtiin vähän takaakierron kautta putkeen juttuja ja loppuun persjättöjen alkeita (ylläri ylläri olin tässäkin taas ihan liian hidas..). Pätkis sai taas intoilla eläkeläisjuttujen parissa, tekee kyllä sille niin hyvää :D
Jälkiä ollaankin sitten tehty ihan urakalla.
Keskiviikkona Hikalle ja Pätkikselle, torstaina Hikalle ja perjantaina ja sunnuntaina taas molemmille. Hikka on kyllä yllättänyt tän osalta. Pystyy rauhottumaan ja keskittymään jäljelle ihan älyttömän hyvin ottaen huomioon millainen se noin muutoin on (plus sen normi ruokahalu).
Alkuun aina hieman höökii, mutta rauhottuu melkein het paalun jälkeen. Olen nyt lähinnä pidentänyt matkaa ja viimeisimmällä jäljellä laitoin kissanruokapurkin loppuun että motivaatio säilyy ja etenkin halu päästä jäljen loppuun. Namia on edelleen 2-3 per askel, että toki sekin hidastaa. Alustoja on ollut ihan tosi lyhyttä tumpsusta ja (Hikalle) pitkää rehua, eipä juuri eroa, mitä nyt korkealla heinällä helpommin nenä nousee hiukkasen maasta. Mutta silti, malttaa kaivella kaikki nampat eikä häiriinny vaikka välillä on ollut kovaakin häiriötä.
Pätkä on saanut paljon piikkiä, kulmia ja kaarroksia, välillä jäljellä on ollut pituutta sen FH2:sen verran. Viimeisellä tehtiin reilusti siksakkia väliin. Hienosti on ajanut, ehkä eniten päänvaivaa aiheuttaa edelleen kulmat. Jostain syystä juuri niissä ajelee helposti vähän yli, jos on vähänkään liian huoleton. Piikit menee järjestään paremmin eikä muissakaan mielentila niin voimakkaasti näy.
Sunnuntaina itapäivällä treffattiin pikaisesti Kundi veli. Että Hikkis olikin onnellinen samanmielisestä leikkikaverista! Ja Kundi on edelleen ällöttävän söpö karvaisen nassunsa kanssa... Saiskohan jostain ostaa Hikallekin pari partahaituvaa :P
Ps: Meillä on melkein keittiö! Taso on nyt niin hyvä kuin siitä saatiin, kaappien ovet on paikoillaan ja välitila (ja osa seiniä) on rapattu ja maalattu kolmeen kertaan. Ja valotkin on osittain paikoillaan. Niin ja ruokapöytä! Että muuten tuntuukin kivalta istua pöydän ääressä monen kuukauden jälkeen :D. Kaikenlaista joutuu kuitenkin vielä tekemään, että on ihan kunnolla valmis ja käytettävissä, mutta silti - jeee! :D
Tai melkein ehdittiin. Mentiin ensin väärään paikkaan eikä oltaisi ehditty treeneihin ellei oltaisi päästy seuraavaan ryhmään. Onneksi päästiin, sillä tehtiin paljon kaikenlaista.
Ensin tasapainoiltiin ja rämisteltiin metallisia ruokakippoja (tätä pitää muistaa treenata Hikkiksen kanssa kotona) sitten tehtiin tynnyrin kiertämisiä (ja siitä valsseja), kahden lelun leikkiä (jos olisin tiennyt olisin ottanut kaksi samanarvoista lelua mukaan, nyt oli hieman ongelmia saada Hikkis irtoamaan lempilelustaan...), keinun rämistämistä (syötetään koiraa kokoajan räminän ajan, kun ok ni aina lähemmäs ja jossain vaiheessa koira ite alkaa rämisyttämään), luopumista ja häiriön katsomisesta "palkitsemista". Kotiläksyksi post-it lapun koskemista, ensin maassa, sitten seinällä ja lopulta niin, että saa tönäistyä oven kiinni. Onneksi meillä on edes vessassa ovi :D.
Tiistaina päästiin onneksi taas tuuraamaan tibbeaksaan, niin väliinjäänyt PePe ei harmittanut ihan niin paljoa. Tehtiin ohjatulla vuorolla taas esteen tarjoamista ja huomattiin siinä, että lähtee hyvin herkästi minun liikkeen perään (ja pomppimaan päälle). Loppuaika menikin sitten palkatessa siitä, että Hikkis juoksee ohi. Omat reaktiot on taas auttamattomasti liian myöhässä, jotenkin en vaan hahmota noin pientä koiraa. Tai jotain. Takaakierron kautta saatiin sitten minunkin reaktiot edes jotain sinnepäin oikea-aikaisiksi.
Omatoimivuorolla tein omaa vuoroa odotellessa ensin itsekyhätyllä tasapainolaudalla keikkumista ja kun päästiin kentälle, tehtiin vähän takaakierron kautta putkeen juttuja ja loppuun persjättöjen alkeita (ylläri ylläri olin tässäkin taas ihan liian hidas..). Pätkis sai taas intoilla eläkeläisjuttujen parissa, tekee kyllä sille niin hyvää :D
Jälkiä ollaankin sitten tehty ihan urakalla.
Keskiviikkona Hikalle ja Pätkikselle, torstaina Hikalle ja perjantaina ja sunnuntaina taas molemmille. Hikka on kyllä yllättänyt tän osalta. Pystyy rauhottumaan ja keskittymään jäljelle ihan älyttömän hyvin ottaen huomioon millainen se noin muutoin on (plus sen normi ruokahalu).
Alkuun aina hieman höökii, mutta rauhottuu melkein het paalun jälkeen. Olen nyt lähinnä pidentänyt matkaa ja viimeisimmällä jäljellä laitoin kissanruokapurkin loppuun että motivaatio säilyy ja etenkin halu päästä jäljen loppuun. Namia on edelleen 2-3 per askel, että toki sekin hidastaa. Alustoja on ollut ihan tosi lyhyttä tumpsusta ja (Hikalle) pitkää rehua, eipä juuri eroa, mitä nyt korkealla heinällä helpommin nenä nousee hiukkasen maasta. Mutta silti, malttaa kaivella kaikki nampat eikä häiriinny vaikka välillä on ollut kovaakin häiriötä.
Pätkä on saanut paljon piikkiä, kulmia ja kaarroksia, välillä jäljellä on ollut pituutta sen FH2:sen verran. Viimeisellä tehtiin reilusti siksakkia väliin. Hienosti on ajanut, ehkä eniten päänvaivaa aiheuttaa edelleen kulmat. Jostain syystä juuri niissä ajelee helposti vähän yli, jos on vähänkään liian huoleton. Piikit menee järjestään paremmin eikä muissakaan mielentila niin voimakkaasti näy.
Sunnuntaina itapäivällä treffattiin pikaisesti Kundi veli. Että Hikkis olikin onnellinen samanmielisestä leikkikaverista! Ja Kundi on edelleen ällöttävän söpö karvaisen nassunsa kanssa... Saiskohan jostain ostaa Hikallekin pari partahaituvaa :P
Ps: Meillä on melkein keittiö! Taso on nyt niin hyvä kuin siitä saatiin, kaappien ovet on paikoillaan ja välitila (ja osa seiniä) on rapattu ja maalattu kolmeen kertaan. Ja valotkin on osittain paikoillaan. Niin ja ruokapöytä! Että muuten tuntuukin kivalta istua pöydän ääressä monen kuukauden jälkeen :D. Kaikenlaista joutuu kuitenkin vielä tekemään, että on ihan kunnolla valmis ja käytettävissä, mutta silti - jeee! :D
