Kesän tuntua
Viime viikko oli melkoista säätämistä auton kanssa, mutta selvittiin kuin selvittiinkin viikosta kunnialla! Tiistain treenien rata oli mun inhoamaa pyörittämistä ja edestakaisin samoja esteitä juoksuttamista. Kun takana oli himpskatin raskas päivä ja auton kanssa säätämistä ni lähinnä vaan ärsytti koko treenin ajan eikä mikään toki myöskään onnistunut. Juoksarin kakkosvaiheenkin aloitus (=että pääsen edelle) jäi, kun muistui mieleen vasta treenin lopuksi. Olis melkeen vaan pitänyt jäädä kotiin, joskus on vaan vähän liikaa kaikkee..
Mutta keskiviikkona aamusta käväistiin kuitenkin reippaasti hallilla. Ihan jo siksikin, että ajattelin että päästään seuraavan kerran viikonloppuna jos silloinkaan. Jätin auton käyntiin treenin ajaksi (että varmasti päästäisiin kotiin takaisin), joten piti olla tosi vikkelä.
Ekaksi juoksareita - ajattelin, että kun ei sitä apparia nyt vaan ole, niin ei auta kuin itsekseni lähteä kokeilemaan, muuten ei ikinä tule valmista. Ja treenin jälkeen ei voi muuta sanoa kuin että kyllä niiiin kaivataan apparia... Pitkä video, mutta kuvaa hyvin pitkää ja kivistä juoksaritreenituskaa 😁. Ja tuosta käy selkeästi ilmi, että Hikka kyllä kestää kun juostaan rinnakkain, tai etenen hitaasti edelläkin, mutta ei kestä jos vedätän ihan kunnolla edellä kontaktialueen ohi eikä varsinkaan kestä jos targetin lisäksi seuraavan esteen taakse jätetään lelu (targetilla olevat nakit unohtuu ja ryntää suorilta lelulle). Hirveästi hommaa edessä...
Kun auto oli ollut käynnissä jo koko juoksariahdistustreenin ajan niin tehtiin vain tosi pikapikaa edellisen päivän rataa - kahdesti läpi ja se oli siinä, vaikka pari viimeistä estettä jäikin kokonaan välistä. Edelleen inhoan tuota pyörittämistä mun koordinaatiokyvykkyyksillä 😁
Videon alussa myös erittäin tyylikäs tyylinäyte Hikun kiusaamisesta lähdössäpysymisessä 😂. Jossain vaiheessa ajattelin, että lähtee mun kääntymisestä/käsien heilauttelusta (kisoissa), mutta ei sitä ainakaan heiluminen näytä haittaavan. Pitää varmaan jossain vaiheessa ihan asiakseen testailla missä on meidän heikko kohta tuon osalta.
Ai niin, juoksarin lisäksi Hiku aiheutti keskiviikkona harmaita hiuksia aamulenkilläkin. Käveltiin Pätkän ja Hikan kanssa alapelloille tietä pitkin kun en autolla uskaltanut ja tuo meidän metsätie on alkanut vähän kyllästyttämään, kun siinä käärmeahdistus iskee päälle aina pahiten. Mukavan rento lenkki kunnes Hiku äkkäsi pellolla pikkutirppoja ja sinne läks. Ja kun noita peltotirppoja (mitä lie ne on) on ihan älyttömästi ja ne lähtee kivasti lentoon just kun koira on kohdalla, niin Hikuhan sitten juoksi ja juoksi ja juoksi - meni varmaan 10 minsaa päättömästi kaahaillen ja säntäilen ennenkuin suvaitsi laittaa korvat takaisin päähänsä ja tulla luokse... Se on kyllä ihan pakko saada jollain konstein vähän paremmin hanskaan...
Iltapäiväksi oli varattu Hikulle fyssari, joka oli myös viimeinen "pakollinen" meno autolla ennen perjantaiksi varattua korjausaikaa. Mevetin pihalle ei tietty voi jättää autoa tyhjäkäynnille, joten pikkaisen ahdisti... Koska en kuitenkaan halunnut perua aikaa (Hikka venytteli muutama viikko sitten noin viikon verran huomattavan paljon ja muutenkin) niin riskillä lähdettiin reissuun. Auto selvisi tehtävästä kunnialla, mutta ahdistus jäi, Hiku ei nimittäin ollut täysin vailla löydöksiä.
"Kauniisti liikkuva vilkas koira. Seisoo tasapainoisesti. Lihaksisto hyvässä kunnossa. Oikean lonkan ojennusta ja ulkorotaatiota varoo, ei anna ojentaa jalkaa taakse. Palpaatioarkuutta lonkkanivelen takareunassa. Hyvin lievä lihastrofia takareidessä. Vasen lonkka ok. Ei arista selän painelua. Pieni arkuus vasemmalla L1-2 tasolla. Muissa nivelissä ei huomautettavaa. Suosittelen uutta käyntiä viikon kuluttua, jolloin katsotaan tilanne. Jos ei ole helpottanut, niin ell konsultaatio/kuvat. "
Viikon päästä siis uudestaan ja aksailu jätetään siihen asti tauolle. Kauhean hienosti Hikka kuitenkin taas käyttäytyi - eläinlääkäriin mennään edelleen nelivedolla, vastaanottotila ei ahdista tippaakaan vaikka oli nytkin tupaten täynnä porukkaa ja käsittelyyn rentoutui ihan älyttömän nopsaan, vaikka ei tuo "pakkokoskettelu" olekaan parasta mitä Hikka tietää. Vain kyljelleen kääntäminen pitää tehdä "väkisin", en tiedä olisiko apua jos Hikallekin olisi opetettu "kellahda" -käsky niinkuin briardeille. Ai niin, puntarillakin käytiin ja samoissa lukemissa paino on kuin jo pitkään - 10,5 kg.
Perjantaina auto kävi korjaamolla tuunattavana aika isolla tukulla rahaa ja kun sain hakea sen töiden jälkeen, lähdettiin samoin tein Rymättylään. Että tuntuikin mukavalta hurauttaa mökin pihaan aivan liian pitkän tauon jälkeen 💗. Lauantai kului koirien kanssa rannalla touhutessa ja pihaa kesäkuntoon laittaessa. Koirat olivat melkoisen innoissaan kun pääsivät plutaamaan - Tarakin oli tavalliseen tapaansa juoksemassa hurjaa vauhtia rantaan aamulla, mutta jyrkät portaat koituivat kohtaloksi ja Tara laskeutui vähän nenilleen viimeisillä askelmilla. Onneksi tömähti vain pehmeään hiekkaan, eikä ollut moksiskaan vaan ylös päästyään jatkoi vauhdikkaasti suoraan mereen. Päivällä Tara humpsutteli yhtä vauhdikkaasti rantaan, mutta päätti välttää portaita ja mennä (jyrkän) kallion kautta, eikä se takapää tälläkään kertaa tullut mukana ihan niinkuin Tara odotti... Mutta mereen päädyttiin tälläkin kertaa ja ai että mummeli nauttikin! 💗
Tara olikin yksi isoimmista syistä miksi tuonne lähdettiin - sen takapää on heikentynyt viime aikoina silminnähden (vaikka se edelleen pääsee itsekseen kiipeämään sänkyyn) ja jotenkin olen valmistautunut siihen, että meillä ei ehkä enää ole yhteistä kesää edessä. Ja kun Tara niin tykkää tuosta paikasta (ja rannasta) niin halusin varmistaa, että se sinne vielä ainakin kerran pääsee. Ja kyllä kannatti 💗.
Pätkiskin huolettaa, se alkoi taas oireilemaan selkäänsä jossain vaiheessa lauantaita - monen tunnin riekkuminen oli sille liikaa 😕. Vaikka tälläkin kertaa selvittiin Rimadylilla ja muutaman tunnin levolla, niin jokin siellä nyt selkeästi on vialla...
Kotiin ajettiin lauantaina illalla, koska sunnuntaina oli taas aikainen herääminen kun me lähdettiin Hikan kanssa Somerolle katsomaan lampaita. Eka kiekka jahtasi suu auki ja kun siihen puututtiin kunnolla, ei tehnyt mitään jos liinatuki poistui (liinan kanssa meno oli ihan samanlaista). Kakkoskiekalla ajattelinkin yrittää niin, että on vapaana (vaikka menee suu auki niin tottelee kuitenkin hyvin ääntä ja keppiä) ettei saa minulta liinatukea jahtaamiseen. Väläytteli paikoin jotain sinne päin, mutta pääosin oltiin hukassa.
Kolmoskiekalla samalla teemalla ja nyt alkoi ainakin olemaan ilme paaaljon rennompi ja ehkä alkoi hiffaamaan jotain (joskin tosi helposti lähti jahtausvaihe käyntiin). Hikka ei myöskään ole niinkään kiinni lampaissa (kuten Pätkis oli) vaan minussa. Jos ei saa jahdata niin tulee minun eikä lampaiden perässä. Mutta katsotaan nyt vielä pari kertaa ja mietitään sitten tuleeko tästä meidän juttua.
Mutta keskiviikkona aamusta käväistiin kuitenkin reippaasti hallilla. Ihan jo siksikin, että ajattelin että päästään seuraavan kerran viikonloppuna jos silloinkaan. Jätin auton käyntiin treenin ajaksi (että varmasti päästäisiin kotiin takaisin), joten piti olla tosi vikkelä.
Ekaksi juoksareita - ajattelin, että kun ei sitä apparia nyt vaan ole, niin ei auta kuin itsekseni lähteä kokeilemaan, muuten ei ikinä tule valmista. Ja treenin jälkeen ei voi muuta sanoa kuin että kyllä niiiin kaivataan apparia... Pitkä video, mutta kuvaa hyvin pitkää ja kivistä juoksaritreenituskaa 😁. Ja tuosta käy selkeästi ilmi, että Hikka kyllä kestää kun juostaan rinnakkain, tai etenen hitaasti edelläkin, mutta ei kestä jos vedätän ihan kunnolla edellä kontaktialueen ohi eikä varsinkaan kestä jos targetin lisäksi seuraavan esteen taakse jätetään lelu (targetilla olevat nakit unohtuu ja ryntää suorilta lelulle). Hirveästi hommaa edessä...
Kun auto oli ollut käynnissä jo koko juoksariahdistustreenin ajan niin tehtiin vain tosi pikapikaa edellisen päivän rataa - kahdesti läpi ja se oli siinä, vaikka pari viimeistä estettä jäikin kokonaan välistä. Edelleen inhoan tuota pyörittämistä mun koordinaatiokyvykkyyksillä 😁
Videon alussa myös erittäin tyylikäs tyylinäyte Hikun kiusaamisesta lähdössäpysymisessä 😂. Jossain vaiheessa ajattelin, että lähtee mun kääntymisestä/käsien heilauttelusta (kisoissa), mutta ei sitä ainakaan heiluminen näytä haittaavan. Pitää varmaan jossain vaiheessa ihan asiakseen testailla missä on meidän heikko kohta tuon osalta.
Ai niin, juoksarin lisäksi Hiku aiheutti keskiviikkona harmaita hiuksia aamulenkilläkin. Käveltiin Pätkän ja Hikan kanssa alapelloille tietä pitkin kun en autolla uskaltanut ja tuo meidän metsätie on alkanut vähän kyllästyttämään, kun siinä käärmeahdistus iskee päälle aina pahiten. Mukavan rento lenkki kunnes Hiku äkkäsi pellolla pikkutirppoja ja sinne läks. Ja kun noita peltotirppoja (mitä lie ne on) on ihan älyttömästi ja ne lähtee kivasti lentoon just kun koira on kohdalla, niin Hikuhan sitten juoksi ja juoksi ja juoksi - meni varmaan 10 minsaa päättömästi kaahaillen ja säntäilen ennenkuin suvaitsi laittaa korvat takaisin päähänsä ja tulla luokse... Se on kyllä ihan pakko saada jollain konstein vähän paremmin hanskaan...
Iltapäiväksi oli varattu Hikulle fyssari, joka oli myös viimeinen "pakollinen" meno autolla ennen perjantaiksi varattua korjausaikaa. Mevetin pihalle ei tietty voi jättää autoa tyhjäkäynnille, joten pikkaisen ahdisti... Koska en kuitenkaan halunnut perua aikaa (Hikka venytteli muutama viikko sitten noin viikon verran huomattavan paljon ja muutenkin) niin riskillä lähdettiin reissuun. Auto selvisi tehtävästä kunnialla, mutta ahdistus jäi, Hiku ei nimittäin ollut täysin vailla löydöksiä.
"Kauniisti liikkuva vilkas koira. Seisoo tasapainoisesti. Lihaksisto hyvässä kunnossa. Oikean lonkan ojennusta ja ulkorotaatiota varoo, ei anna ojentaa jalkaa taakse. Palpaatioarkuutta lonkkanivelen takareunassa. Hyvin lievä lihastrofia takareidessä. Vasen lonkka ok. Ei arista selän painelua. Pieni arkuus vasemmalla L1-2 tasolla. Muissa nivelissä ei huomautettavaa. Suosittelen uutta käyntiä viikon kuluttua, jolloin katsotaan tilanne. Jos ei ole helpottanut, niin ell konsultaatio/kuvat. "
Viikon päästä siis uudestaan ja aksailu jätetään siihen asti tauolle. Kauhean hienosti Hikka kuitenkin taas käyttäytyi - eläinlääkäriin mennään edelleen nelivedolla, vastaanottotila ei ahdista tippaakaan vaikka oli nytkin tupaten täynnä porukkaa ja käsittelyyn rentoutui ihan älyttömän nopsaan, vaikka ei tuo "pakkokoskettelu" olekaan parasta mitä Hikka tietää. Vain kyljelleen kääntäminen pitää tehdä "väkisin", en tiedä olisiko apua jos Hikallekin olisi opetettu "kellahda" -käsky niinkuin briardeille. Ai niin, puntarillakin käytiin ja samoissa lukemissa paino on kuin jo pitkään - 10,5 kg.
Perjantaina auto kävi korjaamolla tuunattavana aika isolla tukulla rahaa ja kun sain hakea sen töiden jälkeen, lähdettiin samoin tein Rymättylään. Että tuntuikin mukavalta hurauttaa mökin pihaan aivan liian pitkän tauon jälkeen 💗. Lauantai kului koirien kanssa rannalla touhutessa ja pihaa kesäkuntoon laittaessa. Koirat olivat melkoisen innoissaan kun pääsivät plutaamaan - Tarakin oli tavalliseen tapaansa juoksemassa hurjaa vauhtia rantaan aamulla, mutta jyrkät portaat koituivat kohtaloksi ja Tara laskeutui vähän nenilleen viimeisillä askelmilla. Onneksi tömähti vain pehmeään hiekkaan, eikä ollut moksiskaan vaan ylös päästyään jatkoi vauhdikkaasti suoraan mereen. Päivällä Tara humpsutteli yhtä vauhdikkaasti rantaan, mutta päätti välttää portaita ja mennä (jyrkän) kallion kautta, eikä se takapää tälläkään kertaa tullut mukana ihan niinkuin Tara odotti... Mutta mereen päädyttiin tälläkin kertaa ja ai että mummeli nauttikin! 💗
Tara olikin yksi isoimmista syistä miksi tuonne lähdettiin - sen takapää on heikentynyt viime aikoina silminnähden (vaikka se edelleen pääsee itsekseen kiipeämään sänkyyn) ja jotenkin olen valmistautunut siihen, että meillä ei ehkä enää ole yhteistä kesää edessä. Ja kun Tara niin tykkää tuosta paikasta (ja rannasta) niin halusin varmistaa, että se sinne vielä ainakin kerran pääsee. Ja kyllä kannatti 💗.
Pätkiskin huolettaa, se alkoi taas oireilemaan selkäänsä jossain vaiheessa lauantaita - monen tunnin riekkuminen oli sille liikaa 😕. Vaikka tälläkin kertaa selvittiin Rimadylilla ja muutaman tunnin levolla, niin jokin siellä nyt selkeästi on vialla...
Kotiin ajettiin lauantaina illalla, koska sunnuntaina oli taas aikainen herääminen kun me lähdettiin Hikan kanssa Somerolle katsomaan lampaita. Eka kiekka jahtasi suu auki ja kun siihen puututtiin kunnolla, ei tehnyt mitään jos liinatuki poistui (liinan kanssa meno oli ihan samanlaista). Kakkoskiekalla ajattelinkin yrittää niin, että on vapaana (vaikka menee suu auki niin tottelee kuitenkin hyvin ääntä ja keppiä) ettei saa minulta liinatukea jahtaamiseen. Väläytteli paikoin jotain sinne päin, mutta pääosin oltiin hukassa.
Kolmoskiekalla samalla teemalla ja nyt alkoi ainakin olemaan ilme paaaljon rennompi ja ehkä alkoi hiffaamaan jotain (joskin tosi helposti lähti jahtausvaihe käyntiin). Hikka ei myöskään ole niinkään kiinni lampaissa (kuten Pätkis oli) vaan minussa. Jos ei saa jahdata niin tulee minun eikä lampaiden perässä. Mutta katsotaan nyt vielä pari kertaa ja mietitään sitten tuleeko tästä meidän juttua.
