Syksyä
Hirveää vauhtia kesä ja loma on unohtuneet syksyn kiireiden alta. Kaikenlisäksi tuntuu ettei olla oikein ehditty tehdä mitään kun työt ja työmatkat on imenyt kaiken ajan ja energian. Mutta kun oikein kaivelee, niin on tässä ehkä kuitenkin jotain päivitettävää ehtinyt tapahtua.
Ollaan lorvittu yhden viikonlopun verran Vierumäellä ja kolme viikonloppua Rymättylässä eli käytännössä ollaan jatkettu antaumuksellisella polskuttelu -linjalla lomien jälkeenkin.
Viimeisimmällä kerralla käytiin porukalla (miinus Momo, kun en halunnut turhaan kolhia sitä veneeseen menon kanssa) vähän soutelemassa. Sekä Pätkä että Hiku oli aika helppoa seuraa, tykkäsivät istua kyydissä ja osasivat hienosti hyppiä itse sisään ja ulos veneestä. Hikun eka kerta veneessä, mutta eipä sitä ois arvannut :D
Niin ja yksi pitkä viikonloppu elokuun lopussa kului Kiteellä Kivasti -leirillä ihanien sukulaisten ja aksan merkeissä. Kameran raahasin kyllä mukaan, mutta yhtään ainutta kuvaa en ottanut. Paitsi kännykällä pikaisesti räpsästyn yhteiskuvan melkein koko perheestä (kolmas vasemmalta isoäiti Brava, jonka oikealla puolella Brego iskä, muut on sisaruksia), kuvasta puuttuu vain Martta äiti ja Qumma sisko.
Ja tietty nyt kun leiristä on jo kulunut näin kauan aikaa, ei ole myöskään enää mitään muistikuvaa mitä tehtiin. Paitsi että harjoituksen alle otettiin leirin jälkeen tiukemmat käännökset/kokoomiset. Mutta kivaa oli ja pitkä matka itä-suomeen taittui rattoisasti Annen ja Oomin seurassa. Yksin en ois takuulla jaksanut tuota matkaa :D
Treenirintamalla tiistait on aika tukossa - käydään edelleen Saijalla ja marraskuuhun asti lisäksi Akatemialla Iida Vakkurin juoksarikurssilla. Pikkaisen kyllä tuppaa väsyttämään - työmatkoineen tulee tiistaille pelkästään ajamista yhteensä reilut viisi tuntia... Mutta juoksarikurssi on kyllä osoittautunut oikein hyväksi, joten toivottavasti lopussa kiitos seisoo :D Torstaisin käydään vielä Akatemialla Juhan treeneissä (jossa viimeksi, nyt kun vielä muistan, todettiin, että backlap toimii Hikulle viskileikkausta paremmin ja hinkutettiin sitä kuntoon - hauskasti Hikka toimi myös Juhan ohjastamana :D). Omatoimitreenit taas on ollut ihan jäissä, vaikka juoksarikurssi edellyttäisi hallilla käymistä useamman kerran päivässä ja hankin Lägin hallille vapaakortin syyskaudeksikin. Ei vaan saa revittyä mistään aikaa :/
Kun juoksarit kuitenkin tarvii ihan älyttömästi treeniä, niin sain vihdoin sentäs väsättyä meille sisälle "harjoituspuomin" (joka vasta odottaa korkkaamistaan) ja tietty oli pakko ostaa kurssin alussa se aito ja oikea namimaattikin aiemman halpisversion tilalle (kun kaikilla muillakin on..). Onni on superahne koira, joka syö sieltä innoissaan vaikka pieniä kiviä, sen verran useasti sain laitteen alkuun tukkoon yritettyäni laittaa sinne natural menua tai vielä pehmeämpiä nameja (joten mennään helpoimman kautta eli omalla ruualla).
Ollaan myös käyty Hikun kanssa pari kertaa Riikalla fyssaroitavana. Eka kerta oli ihan syyskuun alussa. Tuolloin Riikka katsoi, että Hikka liikkui jäykemmin takaa kuin aiemmin, etuosa oli joustava mutta takaosa sitten sellainen "paketti". Mutta toisaalta ne ongelmakohdat mitä aiemmin oli ollut oli hävinnyt ja jäljellä oli vain useampia pienempiä jumeja. Läpikäymisen jälkeen siirryttiin altaaseen, jossa näki tosi selkeästi heikon takapään käytön. Väläytteli kuitenkin rentoutuessaan jo tuossa ajassa jokusen kerran pidempää taka-askelta.
Seuraavalla käynnillä pari viikkoa ekasta Hikan vasen puoli oli parempi kuin ikinä, mutta oikealta löytyikin sitten (jonkun tällin seuraus, niitähän taas oli useampi just ennen tuota käyntiä) jumi, joka ei ottanut auetakseen. Saatiin siis muutama päivä saikkua, jonka ajaksi jätettiin kaikki treenit, vaikka Hikka itse näytti olevan elämänsä kunnossa koko ajan. Tarkoitus oli varata aika heti seuraavalle viikolle, mutta niin vaan on ollut kalenteri täynnä työjuttuja, ettei vaan ole onnistunut (edellyttää Hikan ottamista mukaan töihin tai etäpäivää).
Mutta allas on selkeästi Hikasta hauska juttu, juoksi viimeksikin sinne itsekseen odottamaan aloitusta :D
Vaikka ei olla nyt ehditty hoitoon, niin takapään vahvistamiseksi ollaan kuitenkin tehty juttuja itseksemme. Hommasin vihdoin jumppapallon, jolla Hiku saa säännöllisesti tasapainoilla, ollaan kierrelty (rauhallisesti tai no, niin rauhallisesti kuin Hikan kanssa mahdollista...) kartioilla kahdeksikkoa ja tehty muita temputteluja. Ja tänään käväistiin Marjen luona polskimassa vastavirta-altaassa, jonka jälkeen Marje kävi pikaisesti Hikan läpi. Tosi hienosti Hikka antoi vieraan ihan yllättäen tulla ropeltamaan, seisoi paikoillaan ihan rauhassa (tästä käynnistä piakkoin lisää..).
Ai niin, Hikkahan on tässä välissä ehtinyt myös täyttää 18 kk ja siten on jo (aksa)kisaikäinen. Mitata en sitä kuitenkaan vielä uskalla virallisesti (pitäis varmaan harjoitellakin ekana, kun jalkojen asettelun tekee kuulemma mittaaja eikä koira tai omistaja itse) eikä meillä nyt muutenkaan ole mikään kiire kisaamaan (etenkin kun puomi on valmis ehkä joskus 10 vuoden päästä..).
Kun aksassa starttaaminen jää, niin aloin jokunen viikko sitten miettimään josko sitten startattaisiin rally-tokossa tai tokossa (tietty ilman, että ollaan tehty yhtään mitään niiden osalta..), mutta kun Palveluskoiraliitto tällä viikolla tiedotti ensi vuonna voimaan tulevasta järjettömästä lisenssistä, niin taidetaan unohtaa tuollaiset sivupuuhastelut. Lehden tilauskin kun tuli peruutettua säästövimmassa alkuvuodesta (siksi että talouteen tulee jo yksi eikä sen sisältökään ole sellainen että olen kokenut saavani rahoilleni vastinetta).
Jos joskus kisataan noissa lajeissa, niin sitten niin, että ollaan oikeasti treenattu valmiiksi useampi luokka. Pätkiksen osaltakin taitaa nyt viimeistään olla kisat kisailtu, FH(2) kokeita on sen verran vähän ja niihin on sen verran vaikea päästä, että tulisi senkin osalta aika todennäköisesti maksettua tyhjästä. Tietty sitten jos molempien kanssa innostuisi tekemään useampia lajeja, niin yhden kisan hinta ei nouse kohtuuttoman suureksi. Mutta osaa kyllä ärsyttää tällainen (en edes aloita siitä, miten täysin turhan vakuutuksen sitominen lisenssiin ei ehkä "ihan" ole ok muutenkaan kuin mutumielessä...).
Ollaan lorvittu yhden viikonlopun verran Vierumäellä ja kolme viikonloppua Rymättylässä eli käytännössä ollaan jatkettu antaumuksellisella polskuttelu -linjalla lomien jälkeenkin.
Viimeisimmällä kerralla käytiin porukalla (miinus Momo, kun en halunnut turhaan kolhia sitä veneeseen menon kanssa) vähän soutelemassa. Sekä Pätkä että Hiku oli aika helppoa seuraa, tykkäsivät istua kyydissä ja osasivat hienosti hyppiä itse sisään ja ulos veneestä. Hikun eka kerta veneessä, mutta eipä sitä ois arvannut :D
Niin ja yksi pitkä viikonloppu elokuun lopussa kului Kiteellä Kivasti -leirillä ihanien sukulaisten ja aksan merkeissä. Kameran raahasin kyllä mukaan, mutta yhtään ainutta kuvaa en ottanut. Paitsi kännykällä pikaisesti räpsästyn yhteiskuvan melkein koko perheestä (kolmas vasemmalta isoäiti Brava, jonka oikealla puolella Brego iskä, muut on sisaruksia), kuvasta puuttuu vain Martta äiti ja Qumma sisko.
Ja tietty nyt kun leiristä on jo kulunut näin kauan aikaa, ei ole myöskään enää mitään muistikuvaa mitä tehtiin. Paitsi että harjoituksen alle otettiin leirin jälkeen tiukemmat käännökset/kokoomiset. Mutta kivaa oli ja pitkä matka itä-suomeen taittui rattoisasti Annen ja Oomin seurassa. Yksin en ois takuulla jaksanut tuota matkaa :D
Treenirintamalla tiistait on aika tukossa - käydään edelleen Saijalla ja marraskuuhun asti lisäksi Akatemialla Iida Vakkurin juoksarikurssilla. Pikkaisen kyllä tuppaa väsyttämään - työmatkoineen tulee tiistaille pelkästään ajamista yhteensä reilut viisi tuntia... Mutta juoksarikurssi on kyllä osoittautunut oikein hyväksi, joten toivottavasti lopussa kiitos seisoo :D Torstaisin käydään vielä Akatemialla Juhan treeneissä (jossa viimeksi, nyt kun vielä muistan, todettiin, että backlap toimii Hikulle viskileikkausta paremmin ja hinkutettiin sitä kuntoon - hauskasti Hikka toimi myös Juhan ohjastamana :D). Omatoimitreenit taas on ollut ihan jäissä, vaikka juoksarikurssi edellyttäisi hallilla käymistä useamman kerran päivässä ja hankin Lägin hallille vapaakortin syyskaudeksikin. Ei vaan saa revittyä mistään aikaa :/
Kun juoksarit kuitenkin tarvii ihan älyttömästi treeniä, niin sain vihdoin sentäs väsättyä meille sisälle "harjoituspuomin" (joka vasta odottaa korkkaamistaan) ja tietty oli pakko ostaa kurssin alussa se aito ja oikea namimaattikin aiemman halpisversion tilalle (kun kaikilla muillakin on..). Onni on superahne koira, joka syö sieltä innoissaan vaikka pieniä kiviä, sen verran useasti sain laitteen alkuun tukkoon yritettyäni laittaa sinne natural menua tai vielä pehmeämpiä nameja (joten mennään helpoimman kautta eli omalla ruualla).
 |
| Sisustuselementti tyylikkäimmästä päästä :D |
Seuraavalla käynnillä pari viikkoa ekasta Hikan vasen puoli oli parempi kuin ikinä, mutta oikealta löytyikin sitten (jonkun tällin seuraus, niitähän taas oli useampi just ennen tuota käyntiä) jumi, joka ei ottanut auetakseen. Saatiin siis muutama päivä saikkua, jonka ajaksi jätettiin kaikki treenit, vaikka Hikka itse näytti olevan elämänsä kunnossa koko ajan. Tarkoitus oli varata aika heti seuraavalle viikolle, mutta niin vaan on ollut kalenteri täynnä työjuttuja, ettei vaan ole onnistunut (edellyttää Hikan ottamista mukaan töihin tai etäpäivää).
Mutta allas on selkeästi Hikasta hauska juttu, juoksi viimeksikin sinne itsekseen odottamaan aloitusta :D
Vaikka ei olla nyt ehditty hoitoon, niin takapään vahvistamiseksi ollaan kuitenkin tehty juttuja itseksemme. Hommasin vihdoin jumppapallon, jolla Hiku saa säännöllisesti tasapainoilla, ollaan kierrelty (rauhallisesti tai no, niin rauhallisesti kuin Hikan kanssa mahdollista...) kartioilla kahdeksikkoa ja tehty muita temputteluja. Ja tänään käväistiin Marjen luona polskimassa vastavirta-altaassa, jonka jälkeen Marje kävi pikaisesti Hikan läpi. Tosi hienosti Hikka antoi vieraan ihan yllättäen tulla ropeltamaan, seisoi paikoillaan ihan rauhassa (tästä käynnistä piakkoin lisää..).
Ai niin, Hikkahan on tässä välissä ehtinyt myös täyttää 18 kk ja siten on jo (aksa)kisaikäinen. Mitata en sitä kuitenkaan vielä uskalla virallisesti (pitäis varmaan harjoitellakin ekana, kun jalkojen asettelun tekee kuulemma mittaaja eikä koira tai omistaja itse) eikä meillä nyt muutenkaan ole mikään kiire kisaamaan (etenkin kun puomi on valmis ehkä joskus 10 vuoden päästä..).
Kun aksassa starttaaminen jää, niin aloin jokunen viikko sitten miettimään josko sitten startattaisiin rally-tokossa tai tokossa (tietty ilman, että ollaan tehty yhtään mitään niiden osalta..), mutta kun Palveluskoiraliitto tällä viikolla tiedotti ensi vuonna voimaan tulevasta järjettömästä lisenssistä, niin taidetaan unohtaa tuollaiset sivupuuhastelut. Lehden tilauskin kun tuli peruutettua säästövimmassa alkuvuodesta (siksi että talouteen tulee jo yksi eikä sen sisältökään ole sellainen että olen kokenut saavani rahoilleni vastinetta).
Jos joskus kisataan noissa lajeissa, niin sitten niin, että ollaan oikeasti treenattu valmiiksi useampi luokka. Pätkiksen osaltakin taitaa nyt viimeistään olla kisat kisailtu, FH(2) kokeita on sen verran vähän ja niihin on sen verran vaikea päästä, että tulisi senkin osalta aika todennäköisesti maksettua tyhjästä. Tietty sitten jos molempien kanssa innostuisi tekemään useampia lajeja, niin yhden kisan hinta ei nouse kohtuuttoman suureksi. Mutta osaa kyllä ärsyttää tällainen (en edes aloita siitä, miten täysin turhan vakuutuksen sitominen lisenssiin ei ehkä "ihan" ole ok muutenkaan kuin mutumielessä...).
