Tulosrikas viikonloppu. Ja silti vähän harmittaa...
Lauantaina Hikka korkkasi taas uuden lajin ja tokotteli Liedossa itselleen hienosti ykköstuloksen alokasluokasta. Paikkamakuuta tuli jännitettyä aikalailla, kun ei olla ikinä päästy moista ryhmäliikkeenä treenaamaan. Hiksutin vielä katseli aikalailla kovasti mitä liikkuri puuhaa ennen kuin oli mun vuoro käskeä Hiksu maahan. Onneksi se kuitenkin meni maahan ja pysyikin maassa, siitäkin huolimatta että vieressä ollut iso musta koira lähti vauhdilla omistajan luo melkein heti. Valitettavasti tuli kuitenkin vastaan siinä vaiheessa, kun oltiin palaamassa jo takaisin koirien luo. Mutta yhtään ei ottanut painetta tai muuta, joten laitetaan koulutuksen (tai -mattomuuden) piikkiin.
Liikejärjestys oli sellainen, että ensin tuli hyppy, sitten luoksetulo (jossa tuli tömärin kautta), sitten seuraaminen. Nämä liikkeet oli mukavan kaukana yleisöstä:
Loppuliikkeet oli sitten ihan melkein aidassa kiinni (tästä olin etukäteen ihan varma, että Hiku ottaa yleisöstä häiriötä :D):
Kapulan pitäminen oli kyllä niin veitsenterällä, ei kauhean innostuneesti ottanut sitä suuhun ja sain olla aika vikkelä, että sain kapulan käteen tippumisen sijaan. Liikkeestä maahanmeno, Hikun bravuuri, ei mennyt ihan putkeen, vaan tarvittiin toinen käsky (tais mennä hieman pasmat sekaisin lähellä olevan yleisön takia), mutta kaukoissa sitten ei ottanut häiriötä takana kahisevasta liikkurista!
Sunnuntaina oli vuorossa taas rallytokoa. Hikka korkkas ekstempore peruutuspaikalta AVO luokan 95 pisteellä ja 1. sijoituksella, niin että tehtiin uudet liikkeet ekaa kertaa just ennen rataa. Nuo kontrollit tais tulla siitä, että Hiku otti muutamia pomppuja ja koski samalla muhun.
Tokaltakin radalta tuli AVOhyv tulos 86 pisteellä, vaikka törttöiltiin molemmat aika hevisti. Kun päivä alkoi kello 7 ja tokan radan aikaan kello oli jo päälle neljän, sukat oli kastunut jo aamulenkillä ja muutenkin oli kylmä ja nälkä, niin ei vaan jaksanut keskittyä sitä vähääkään mitä normisti kykenen...
Onneksi Anne ja (maailman söpöin 💓) Oomi tuli pitämään meille seuraa puolen päivän jälkeen, muuten olisin varmasti lähtenyt kotiin enkä jaksanut odottaa vikaa rataa.. Sen lisäksi, että olin märkä ja kylmissäni, harmitti jokseenkin paljon kun menin sössimään Pätkiksen radan. Pikkumies teki super hienon radan, mutta mä hyllytin sen kulkemalla pokkana ohi tokavikan kyltin, tajuamatta asiaa missään vaiheessa 😳
Oikeasti kuinka voi olla näin törppö?! Tulee mieleen se, kun (samassa paikassa!) hyllytin agiradan unohtamalla radan suoralla loppusuoralla ja koukkaamalla mukaan jonkun ylimääräisen esteen...
Muutoin viikko on mennyt jo tuttuun tapaan kiireisissä merkeissä. Yhtään treeniä ei saatu alle ennen tiistain juoksareita ja Hikka joutui taas toimittamaan toimistokoiran virkaa että edes ehdittiin treeneihin. Oli jotenkin tosi vaisun oloinen koko päivän, kun normisti puljailee työkavereiden kanssa ainakin osan ajasta, niin nyt vaan nukkui melkein koko päivän häkissään mun työpöydän alla. Kaikenlisäksi oli ihan karsea koiranilma, jos ei satanut kaatamalla niin sitten tuli räntää vaakatasossa, että osasi ollakin kylmä! Mutta niin vaan Hikka paukutti täydellisiä osumia sama mitä yritettiin tehdä. Otettiin mattokin pois eikä sillä ollut sitten niin mitään vaikutusta osumisiin!
En ole jaksanut enää aikoihin ottaa videoita puomista (ei niin että treenaamatta saisi mitään kuvattavaakaan :D), mutta tuolta löytyy pätkä tiistain treeneistä, jos vaan näkyy: https://www.instagram.com/p/BcEuXrSBXVJ/ . Mä olin ajatellut vaan vähän hipsutella jotain käännöksiä, joten edustan hienosti klohmoissa talvikengissä (erityisen mukavalta tuntui varpaissa kun kokeiltiin puomilta takaakiertoon lähetystä, mikä onnistui kyllä sekin joka kerta :D)
Keskiviikkona mentiin Saijan treeneihin, jossa hinkutettiin ensin taas mun ajoituksia ja sitten keinua radan osana. Hikulla Saija+keinu yhdistelmä on sellainen, että tarjoaa melkein maanisesti keinua nakin toivossa, siltikään keinu ei ole sellainen kuin tahtoisin (Saijan mukaan on oppinut tasapainottamana itseään kontaktikohdassa ja siksi ei vedä täysiä päähän asti). No, oli miten oli, tuli niin hyviä ajatuksia, että jatkettiin samalla teemalla torstaina aamusta.
Otettiin siis alkuun puomia radan osana, jonka jälkeen muutamaa hankalaa ohjauskohtaa, sitten radalla olleita keppikulmia ja lopuksi taas tuota keinua. Pätkiskin pääsi hetkeksi humpsuttelemaan, kun piti käyttää hyväksi viereisen kentän aksatreenit, Pätkä kun tuppaa "pikkaisen" kiihtymään aksaäänistä.
Torstaina illalla vielä Lohjan koirakeskukseen Petrin ja rotikoiden kanssa. Hiku sai elämänsä ekan paikkamakuun vieraan koiran (Into) kanssa ja hyvin se siellä pysyi (häntä heiluen! 😂). Toki se näkyy, ettei paikkamakuuta ole treenattu vaan mennään arkihallinta pohjalta eli fokus ei pysy mussa läheskään kokoaikaa (voi haistella maata tms muuta) ja siinä on vaarana, että jos keskittyminen herpaantuu, niin nousee tai tulee vastaan (se ei ole kuitenkaan ikinä osoittanut mitään kiinnostusta muihin koiriin, joten sen osalta ei ole tarvinnut huolehtia). Kuten nyt sitten kävi kokeessa.
Sitten otettiin pitäminen niin että kapula tuli Petriltä enkä päässyt innostamaan väliin. Tässä Hiku meni selvästi paineeseen (meille tuli Petrin kanssa "pientä sanaharkkaa" siitä miten homma pitäisi hoitaa ja Hiku ei yhtään tykkää riitelystä), mutta suoritti kuitenkin liikkeen ok. Mutta tästä voisi päätellä, että kapulan ottaminen (avaa suun vähän hitaanpuoleisesti, ei niin innokkaasti kuin normisti) voi osoittautua ongelmaksi jos ei ole oikeassa tilassa. Lopuksi käskinkin Petrin autoon ja otettiin Hikan kanssa keskenämme iloiset noutosulkeiset ilman ongelmia. Iloista yhdessätekemistä 😁
Liikejärjestys oli sellainen, että ensin tuli hyppy, sitten luoksetulo (jossa tuli tömärin kautta), sitten seuraaminen. Nämä liikkeet oli mukavan kaukana yleisöstä:
Loppuliikkeet oli sitten ihan melkein aidassa kiinni (tästä olin etukäteen ihan varma, että Hiku ottaa yleisöstä häiriötä :D):
Kapulan pitäminen oli kyllä niin veitsenterällä, ei kauhean innostuneesti ottanut sitä suuhun ja sain olla aika vikkelä, että sain kapulan käteen tippumisen sijaan. Liikkeestä maahanmeno, Hikun bravuuri, ei mennyt ihan putkeen, vaan tarvittiin toinen käsky (tais mennä hieman pasmat sekaisin lähellä olevan yleisön takia), mutta kaukoissa sitten ei ottanut häiriötä takana kahisevasta liikkurista!
Sunnuntaina oli vuorossa taas rallytokoa. Hikka korkkas ekstempore peruutuspaikalta AVO luokan 95 pisteellä ja 1. sijoituksella, niin että tehtiin uudet liikkeet ekaa kertaa just ennen rataa. Nuo kontrollit tais tulla siitä, että Hiku otti muutamia pomppuja ja koski samalla muhun.
Tokaltakin radalta tuli AVOhyv tulos 86 pisteellä, vaikka törttöiltiin molemmat aika hevisti. Kun päivä alkoi kello 7 ja tokan radan aikaan kello oli jo päälle neljän, sukat oli kastunut jo aamulenkillä ja muutenkin oli kylmä ja nälkä, niin ei vaan jaksanut keskittyä sitä vähääkään mitä normisti kykenen...
Onneksi Anne ja (maailman söpöin 💓) Oomi tuli pitämään meille seuraa puolen päivän jälkeen, muuten olisin varmasti lähtenyt kotiin enkä jaksanut odottaa vikaa rataa.. Sen lisäksi, että olin märkä ja kylmissäni, harmitti jokseenkin paljon kun menin sössimään Pätkiksen radan. Pikkumies teki super hienon radan, mutta mä hyllytin sen kulkemalla pokkana ohi tokavikan kyltin, tajuamatta asiaa missään vaiheessa 😳
Oikeasti kuinka voi olla näin törppö?! Tulee mieleen se, kun (samassa paikassa!) hyllytin agiradan unohtamalla radan suoralla loppusuoralla ja koukkaamalla mukaan jonkun ylimääräisen esteen...
Muutoin viikko on mennyt jo tuttuun tapaan kiireisissä merkeissä. Yhtään treeniä ei saatu alle ennen tiistain juoksareita ja Hikka joutui taas toimittamaan toimistokoiran virkaa että edes ehdittiin treeneihin. Oli jotenkin tosi vaisun oloinen koko päivän, kun normisti puljailee työkavereiden kanssa ainakin osan ajasta, niin nyt vaan nukkui melkein koko päivän häkissään mun työpöydän alla. Kaikenlisäksi oli ihan karsea koiranilma, jos ei satanut kaatamalla niin sitten tuli räntää vaakatasossa, että osasi ollakin kylmä! Mutta niin vaan Hikka paukutti täydellisiä osumia sama mitä yritettiin tehdä. Otettiin mattokin pois eikä sillä ollut sitten niin mitään vaikutusta osumisiin!
En ole jaksanut enää aikoihin ottaa videoita puomista (ei niin että treenaamatta saisi mitään kuvattavaakaan :D), mutta tuolta löytyy pätkä tiistain treeneistä, jos vaan näkyy: https://www.instagram.com/p/BcEuXrSBXVJ/ . Mä olin ajatellut vaan vähän hipsutella jotain käännöksiä, joten edustan hienosti klohmoissa talvikengissä (erityisen mukavalta tuntui varpaissa kun kokeiltiin puomilta takaakiertoon lähetystä, mikä onnistui kyllä sekin joka kerta :D)
Keskiviikkona mentiin Saijan treeneihin, jossa hinkutettiin ensin taas mun ajoituksia ja sitten keinua radan osana. Hikulla Saija+keinu yhdistelmä on sellainen, että tarjoaa melkein maanisesti keinua nakin toivossa, siltikään keinu ei ole sellainen kuin tahtoisin (Saijan mukaan on oppinut tasapainottamana itseään kontaktikohdassa ja siksi ei vedä täysiä päähän asti). No, oli miten oli, tuli niin hyviä ajatuksia, että jatkettiin samalla teemalla torstaina aamusta.
Otettiin siis alkuun puomia radan osana, jonka jälkeen muutamaa hankalaa ohjauskohtaa, sitten radalla olleita keppikulmia ja lopuksi taas tuota keinua. Pätkiskin pääsi hetkeksi humpsuttelemaan, kun piti käyttää hyväksi viereisen kentän aksatreenit, Pätkä kun tuppaa "pikkaisen" kiihtymään aksaäänistä.
Torstaina illalla vielä Lohjan koirakeskukseen Petrin ja rotikoiden kanssa. Hiku sai elämänsä ekan paikkamakuun vieraan koiran (Into) kanssa ja hyvin se siellä pysyi (häntä heiluen! 😂). Toki se näkyy, ettei paikkamakuuta ole treenattu vaan mennään arkihallinta pohjalta eli fokus ei pysy mussa läheskään kokoaikaa (voi haistella maata tms muuta) ja siinä on vaarana, että jos keskittyminen herpaantuu, niin nousee tai tulee vastaan (se ei ole kuitenkaan ikinä osoittanut mitään kiinnostusta muihin koiriin, joten sen osalta ei ole tarvinnut huolehtia). Kuten nyt sitten kävi kokeessa.
Sitten otettiin pitäminen niin että kapula tuli Petriltä enkä päässyt innostamaan väliin. Tässä Hiku meni selvästi paineeseen (meille tuli Petrin kanssa "pientä sanaharkkaa" siitä miten homma pitäisi hoitaa ja Hiku ei yhtään tykkää riitelystä), mutta suoritti kuitenkin liikkeen ok. Mutta tästä voisi päätellä, että kapulan ottaminen (avaa suun vähän hitaanpuoleisesti, ei niin innokkaasti kuin normisti) voi osoittautua ongelmaksi jos ei ole oikeassa tilassa. Lopuksi käskinkin Petrin autoon ja otettiin Hikan kanssa keskenämme iloiset noutosulkeiset ilman ongelmia. Iloista yhdessätekemistä 😁
